Helvi

Et sinä enää puhelimen luo ehtinyt
kivun tullessa, tulisen vanteen puristaessa rintaa
makaat kasvoillasi kamarin matolla
kauppahallista ostetussa kukkaleningissäsi,
toinen tohveli vielä jalassa

piirongin päältä, kehyksistä
he katselevat sinua mietteissään
punaisten kynttilänjalkojen
ja Raimon Espanjasta tuoman nuken välistä

hääkuvasta viereltäsi Pena, joka
perjantaisin joi tilinsä ja sitten Hakaniemen torilla
haastoi riitaa muiden kännikalojen kanssa
vaikka osasi se, selvin päin
sinulle kilttikin olla

rippikuvastaan totisena Reino, vielä kirkkain silmin ja
siloisin poskin ilman tummaa ahavaa
joka puliremmeissä ja siltojen alla
ja linnassa tulee
osaksi miestä kuin tatuoitu iho

mustista raameista pikku Marjatta, josta
sinä olit niin ylpeä kun hän
ainoana lapsistasi asetti päähänsä
sen valkoisen lakin ja
sinä samana kesänä sitten uimareissulla hukkuikin

liikennelaitoksen virkapuvussaan Raimo,
rinnallaan vielä Leena, joka
seuraavana vuonna lähti kaksoset mukanaan
myyntipäällikön matkaan
kultainen Raimo, joka taas
ylihuomenna on tulossa halpa kukkapaketti kädessä
äitiä katsomaan

turhaan tikittää enää kamarin seinäkello
suotta likoavat keittokomerossa kuppi ja lautanen
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa,
sinä tavasit iltaisin Sanaa ja nyökkäilit itseksesi
virvoittavien vetten tykö