Liian kaukana

Tiedänhän minä, että kuu on kaunis mutta kaukana. Mutta sitten mieleen juolahtaa ihan vitsinä, miltä se näyttäisi olohuoneen lasipöydällä. Sopivasti sijoitellut spotit, juuri oikeanlaiset muut esineet, harkitun lämpöinen taustavalaistus. Ne meret ja kraaterit näyttäisivät läheltä tosi komeilta.

Jos kuvitelmaan kävelee liian syvälle, totuus unohtuu. Ei hetkeen katso taakseen, todelliseen. Tietää, ettei se kaikki ole totta, mutta tuntuu, että melkein voisi olla.

Yhtenä päivänä sitten radio on unohtunut auki ja kuivakka ääni kertoo kuun olevan lähimmilläänkin 356 800 kilometrin päässä maasta. Lähimmilläänkin.

Ja yhtäkkiä sitä haluaisi potkia seiniä silkasta turhautumisesta.