Ero

Kirkko:

Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Voi teitä ihmisen lapsia, jotka ette kyenneet kirkkoisien asettamaa ihannetta elämään. Voi teitä vähäuskoisia, jotka noin helposti annatte periksi ja rikotte lapseltanne ehjän kodin. Paljon kovempiakin sanoja minä tahtoisin teille onnettomille sanoa, mutta se ei ole meidän uskontokunnassamme tapana. Siispä tyydyn sanomaan: olkaa ensi kerralla viisaammat, te kurjat.

Valtio:

Minna ja Mikko ovat tehneet avioerohakemuksen ja uudistaneet sen lain määräämän kuuden (6) kuukauden harkinta-ajan kuluttua umpeen. Niinpä tuomitsen Minnan ja Mikon avioeroon. Minnan ja Mikon alaikäisen lapsen Miisan määrään Minnan huollettavaksi ja Mikon määrään maksamaan Minnalle Miisasta elatusapuna kaksisataa (200) euroa kuukaudessa kunnes tyttö täyttää kahdeksantoista (18) vuotta tai muutoin kykenee itse itsensä elättämään.
Sen kummempaa ei ole minun asiani sanoa, sillä minä en ole moraalinvartija enkä kansalaisten kaitsija. Minun työtäni on hoitaa välttämättömät hallintotoimet ja turvata sujuvan vaihdannan sekä tehokkaan tuotantoelämän tarpeet.

Minna:

Kun tapasimme, olit niin ihana ja minä hullu luulin tekeväni sinusta vieläkin ihanamman. Mutta et sinä minusta jaksanut välittää. Päivät pitkät viivyit töissä ja illalla lähdit pelaamaan palloa. Yömyöhällä kotiin ehtiessäsi et halunnut minua pitää hyvänä vaan käänsit selkäsi ja nukuit kuorsaten. Minä haluan olla rakastettu ja haluttu, mutta et sinä minua rakastanut etkä halunnut. Ennen pitkää olisin etsinyt hellyyteni jonkun muun sylistä. Sinulla varmaan joku muu olikin, kun et minua kerran halunnut.

Mikko:

Eipä ollut ketään toista, vaikka houkutus välillä mieleen juolahtikin. Mutta en minä vierasta panopuuta etsinyt. Puhekumppania ja kuuntelijaa minä olisin kaivannut. Naista, joka olisi sanoistani kiinnostunut eikä ivailisi ja pistelisi. Sellainen sinä olit joskus, mutta nyt näet minussa vain moitittavaa ja pilkattavaa. Mieluummin olen yksin kuin kuuntelen jatkuvaa helvetin nalkutusta. Ja on kai sitä perheen elettävä. Pitkiä olivat päivät, mutta teidän vuoksennehan minä töitä tein. Ei olisi kuule ilman rahaa ostettu pinnasänkyä, ei isompaa asuntoa, ei autoa.

Miisa:

Jenni sanoi että sen faija asuu eri paikassa ja se antaa aina rahaa kun sinne menee käymään. Ja vie Mäkkiin. Mutta silti musta on tosi tylsää että te ette enää tykkää. Musta oli kivaa ku me mentiin yhessä johonkin ja isä hymyili ja silitti äidin päätä ja äiti nauro ja näytti iloselta. Tai ku oltiin saunan jälkeen vaan kotona ja me odotettiin äidin kanssa pöydässä kun isä paisto lättyjä ja heitti niitä ilmaan.