Ja anna, ettemme kohtuuttomia pyytäisi

Jumala. Anna mulle vähän tota ihmistä, Alpo Korva sanoi.

Enkös minä juuri niin ole tehnytkin, Hän vastasi hymyillen.

Olet, olet, olet, Korva vaikeroi ja iski päänsä vielä kerran betoniseinään.